Lypsy

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Käsin lypsämistä.
Poron lypsyä Norjassa 1800-luvulla.

Lypsy on maidon kokoamista poikasia synnyttäneen nisäkkään maitorauhasista, joita eläimillä kutsutaan utareiksi[1]. Lypsää voidaan esimerkiksi lehmiä, lampaita ja vuohia sekä ihmisiä. Lypsäminen tehdään perinteisesti käsin tai nykyisin varsinkin lehmiltä lypsykonetta tai lypsyrobottia käyttäen. Lypsyrobottia käytettäessä lehmä hakeutuu lypsettäväksi, kun se tuntee tarvetta siihen. Maito kerätään esimerkiksi Suomessa lähes poikkeuksetta tilatankkeihin meijeriin toimitettavaksi.

Lypsäminen ja oikea ravinto lisäävät maidontuotantoa, joten lypsy voi olla ympärivuotistakin. Käsinlypsyssä on käytettävä suurta puhtautta ja taitoa. Lypsytapa vaikuttaa jossain määrin myös maidon rasvaisuuteen. Aamuisin maidon vesipitoisuus on säännönmukaisesti iltamaitoa korkeampi. Tunnetaan venytys- ja puristuslypsy, joista jälkimmäinen sopii lehmälle paremmin. Lypsy voidaan suorittaa kahdesti tai joskus kolmestikin vuorokaudessa. Tehokkaat lypsäjät voivat lypsää jopa kymmenenkin lehmää tunnissa. Lypsämättä jättäminen on eläimelle kivuliasta ja se aiheuttaa umpeenmenon eli maidontulon loppumisen.[2][3][4][5]

Lypsytyön ergonomiaan tarvitaan kunnon varusteet. Lypsyjakkaran suositeltuna korkeutena on pidetty 22 cm tai jopa matalampaa, mutta jos utareet ovat kovin matalalla, ei sekään riitä. Agronomi, ylilehtori Laina Vehasen mukaan nämä ovat tapauksia, joissa olisi lypsyastiana parempi käyttää paistinpannua kuin ämpäriä. Käytössä on myös vyötäisille sidottavia yksijalkaisia malleja. Erilaisia nännivoiteita on käytetty, mutta näihin lisättyjä apuaineita kuten tervaa, kreoliinia tai karbolihappoa ei pidä käyttää, koska ne antavat maitoon sivumakua. Lypsyvoide ei ole välttämättömyys, mutta lähinnä ahavoituneisiin ja kovettuneisiin tai varsinkin kipeytyneisiin nänneihin voi rasvaa laittaa. Utaretulehdusta on vältettävä lypsytyössä, ja nännin pesu keitetyllä vedellä käsitetyllä pyyhkeellä eli lypsyliinalla on tarpeen ennen lypsyä. Lypsettäessä ei ole aiheellista pitää kovaa meteliä, mutta lehmiä voi rauhoittaa, jos niille puhuu tai laulaa.[5]

Konelypsy on ollut käytössä lypsytyön helpottamiseksi jo ainakin 1920-luvulta, mutta loppulypsy käsin on yleensä tarpeen. Yksinkertainen lypsykone ei osaa erotella eri lehmien käsittelyä siten kuin käsityön tekijä. Lypsykoneessa toiminta perustuu paineen vaihteluihin neljässä utareisiin asetetussa imukupissa ja kumiletkuissa, ja maito kootaan lypsyasemalla keskitetysti putkilla tankkiin. Lypsykoneen käyttövoimana on alusta alkaen ollut pääosin sähkö. Myös konelypsy vaatii ehdotonta hygieniaa.[6][5][4]

Lähteet

  1. ↑ Maidon lypsäminen TaYS. 7.10.2010. Viitattu 24.5.2022.
  2. ↑ Kaarlo Teräsvuori ja J. E. Aalto-Setälä: Lypsy, s. 200–201. Helsinki: Otava, 1935.
  3. ↑ ДОЕНИЕ Ветеринарный энциклопедический словарь. 1981. Viitattu 24.5.2022. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Ручное доение domovest.ru. 2006. Viitattu 24.5.2022.
  5. ↑ a b c Vehanen, Laina: ”Lypsäminen”, Karjaväen kirja, s. 96–125. 6. painos. Helsinki: Pellervo-seura, 1951.
  6. ↑ Step-by-step-milking-procedure Réseau mammite. Université de Montréal. Viitattu 24.5.2022 (englanniksi).

Aiheesta muualla

Katso myös

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.