Nälkäaro

Vanha Nälkäaron kartta.
Kazakkiperhe Nälkäarolla 1900-luvun alussa.

Nälkäaro tai Eteläinen Nälkäaro[1] (uzb. Mirzachoʻl, kaz. Мырзашөл, Myrzaşöl, tadžikiksi Мирзочӯл, Mirzotšūl, ven. Голо́дная степь, Golodnaja step) on tasanko Syrdarjan ja Jizzaxin alueilla Uzbekistanissa, Türkistanin alueella Kazakstanissa ja Zafarobodin piirissä Tadžikistanissa. Sen pinta-ala on noin 10 000 neliökilometriä.[2]

Syrdarjan vasemmalla rannalla sijaitseva alue rajoittuu etelässä Turkestan- ja Nurotavuoriin ja muuttuu lännessä vähitellen Kyzylkumin aavikoksi. Se on muodostunut Syrdarjan tuomasta suolapitoisesta lössihiekasta ja hiekkasavesta sekä vuoristojokien tulvakerrostumista.[2] Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista[3].

Nälkäaron raivaaminen maatalouskäyttöön aloitettiin 1800-luvun lopussa. Ensimmäisen maailmansodan edellä otetttiin käyttöön 95 000 hehtaaria, josta suurin osa pilaantui suolaantumisen ja soistumisen takia.[2] Neuvostoaikana, varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut kastelukanavat mahdollistivat puuvillan viljelyn noin 800 000 hehtaarin alalla. Seudulle on perustettu muun muassa Gulistonin ja Yangiyerin kaupungit.[3]

Lähteet

  1. ↑ Eksonyymit Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.5.2024.
  2. ↑ a b c Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 5-zhild, s. 696–697. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2003. ISBN 5-89890-064-0
  3. ↑ a b Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 7, s. 33–34. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.