Rahmon Nabijev

Rahmon Nabijev (1930 – 10. huhtikuuta 1994) oli entinen kommunisti ja Tadžikistanin presidentti marraskuusta 1991 syyskuuhun 1992, jolloin hänet pakotettiin eroamaan. Sen jälkeen hänen joukkonsa ja islamilainen oppositio taistelivat vallasta ja puhkesi sisällissota.^[1]

Nabijev syntyi maalaisperheeseen kaukana pääkaupungista. Hän sai 16- vuotiaana työpaikan kolhoosista, missä työskenteli kirjanpitäjänä. Eteenpäin pyrkivänä nuorena miehenä hän ymmärsi, että jos haluaa päästä elämässään parempiin asemiin, täytyy kouluttautua. ^[2]

Kolhoosista Rahmon pääsi opiskelemaan Leninabadiin, (nykyään Xudžand), jossa hän opiskeli maatalouskonelinjalla. Sieltä hän siirtyi jatko-opintoihin Taškentiin. Valmistuttuaan hän oli kolhoosin traktori- ja leikkuupuimuriaseman insinööri ja esimies. 1950- luvun loppupuoli kului erilaisissa kolhoosin esimiestehtävissä ja Nabijev saavutti mainetta luotettavana ja ahkerana henkilönä. ^[2]

Ahkeran virkailijan maine kiiri Tadžikistanin neuvostotasavallan pääkaupunkiin ja tehtävistä tuli entistä vastuullisempia. 1960- luvulla hän oli päässyt Tadžikistanin neuvostotasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseneksi. Nousujohteinen poliittinen yra jatkui Rahmonin saatua viran Keski-Aasian neuvostotasavaltojen kommunistipuolueiden tarkastajana.^[2]

Vuonna 1973 Rahmon nimitettiin Tadžikistanin neuvostotasavallan maatalousministeriksi ja vuonna 1982 ministerineuvoston puheenjohtajaksi, mikä tarkoitti neuvostasavallan päämiehen paikkaa. Lisäksi hän oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. ^[2]

Lopulta Rahmon piti haluussaan kaikkia oman neuvostotasavaltansa korkeimpia päättäviä virkoja. Hän täytti kaikki virat itselleen uskollisilla ja hänestä riippuvaisilla miehillä. Samaan aikaan kansan parissa alkoi kiertää huhuja ennen tunnollisen virkamiehen moraalisesta alamäestä. Hänen huhuttiin viettävän ylellistä elämää ja että hänestä oli tullut alkoholisti. Huhut kiirivät Moskovaan ja hänet erotettiin tehtävistään vuonna 1985. ^[2]

Erottamisen jälkeen Nabijev menetti etuoikeutensa ja entiset tukijansa. Hänen piti rakentaa kaikki alusta. Hän sai työpaikan Tadžikistanin luonnonsuojeluliitosta. Sieltä hänen onnistui päästä takaisin maan korkeimpaan neuvostoon ja hänestä tuli sen puhemies vuonna 1991. Samana vuonna pidettiin presidentinvaalit, joissa Nabijevilla oli yksi vastaehdokas, elokuvaohjaaja Davlat Khudonazarov, joka sai 30 prosenttia äänistä. Saman vuoden lopussa Neuvostoliitto hajosi ja Tadžikistan itsenäistyi ja Nabijev oli sen ensimmäinen presidentti. ^{[2] [3]}

Tadžikistanin alku itsenäisenä valtiona oli vaikea. Kansa oli kaduilla protestoimassa ja vaatimassa parempaa elämää sekä uutta perustuslakia. Vaatimattomat reformit eivät kansalle riittäneet, vaan se vaati virkakoneiston puhdistamista kommunisteista. Islamistikapinallisten toiminta oli alkamassa ja maa alkoi luisua sisällissotaan. ^[2]

Nabijev yritti luovia läpi vaikean tilanteen ja nimitti maalle useita poliittisia ryhmiä edustaneen hallituksen. Hallitus ei ollut mikään suosittu, sillä maan korkeimman neuvoston vaaleja vuonna 1990 pidettiin epärehellisinä. Hallitus ei myöskään saanut koko maata kontrolliinsa, sillä islamistikapinalliset ottivat jo haltuunsa eteläisiä ja itäisiä provinsseja. Samaan aikaan pääkaupunki Dušanben kadut täyttyivät nopeita reformeja vaatineista mielenosoittajista. ^{[2] [3]}

Täysimittainen sisällissota alkoi toukokuussa 1992. Nabijev lopetti tuolloin neuvottelut opposition kanssa ja pääkaupungin turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoittajia. Syyskuussa samana vuonna Nabijev meni lentokentälle ja tarkoitus oli lentää maakuntiin tapaamaan armeijaa. Aseistautuneet opposition kannattajat olivat lentokentällä ja aseella uhaten estivät häntä nousemasta koneeseen. Sen jälkeen hänet pakotettiin allekirjoittamaan eroamisasiakirja. Tapaus näytettiin maan televisiossa. Julkisuudessa Nabijev sanoi eroavansa jotta sisällissota saadaan loppumaan. ^{[3] [4]}

Vuonna 1993 Nabijev löydettiin kuolleena asunnoltaan. Virallinen syy oli sydänkohtaus. Yksikään sukulainen ei ole samaa mieltä, eikä asiasta oli lääketieteellisiä dokumentteja. Nabijevin kehossa oli merkkejä kamppailusta ja se oli asennossa joka ei viittaa sydänkohtaukseen. ^[2]

Nabijev oli naimisissa ja kolmen lapsen isä. Hänen leskensä Mariam Nabieva kuoli vuonna 2017 tulipalossa jonka syttymissyystä viranomaiset vaikenivat. ^{[2] [5]}

• http://imsvintagephotos.com/products/rahmon-nabiyev-vintage-photograph-