Romanovin perheen murha
| Romanovin perheen murha | |
|---|---|
 Ipatjevin talo, jossa keisariperhe murhattiin |
|
| Paikka |
 Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä |
| Ajankohta | 17. heinäkuuta 1918 |
| Iskutyyppi | Joukkomurha |
| Kuolleita | 11 |
| Epäilty/epäillyt | Jakov Jurovskin johtamat bolševikit |
Romanovin perheen murha tapahtui 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburgissa, Neuvosto-Venäjällä. Siinä sai surmansa edellisenä vuonna syrjäytetty Venäjän keisari Nikolai II, hänen koko perheensä ja heidän palvelijansa. Joukkomurha tapahtui Venäjän sisällissodan aikana.
Huhujen mukaan suuriruhtinatar Anastasia olisi selvinnyt murhasta, mutta hän kuoli perheensä kanssa joskin viimeisenä.[1][2][3]
Tausta
Venäjän keisari Nikolai II luopui kruunusta 15. maaliskuuta 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Häntä pidettiin hetken aikaa kotiarestissa Aleksanterin palatsissa, ja sen jälkeen väliaikainen hallitus lähetetti hänet perheineen Tobolskiin Länsi-Siperiaan, jossa heitä kohdeltiin hyvin.[4] Heidän elinolonsa kuitenkin heikkenivät, kun bolševikit tulivat valtaan ja siirsivät huhtikuun lopulla 1918 perheen seurueineen Jekaterinburgiin, Ipatjevin taloon. Kruununperillinen Aleksei jäi kolmen sisarensa kanssa Tobolskiin, koska hän oli toipumassa hemofiliakohtauksesta. Heidät siirrettiin Jekaterinburgiin Aleksein pyynnöstä toukokuun lopulla 1918.
Vähitellen alun perin vihamieliset vartijat alkoivat pitää vangeistaan, joten heidät vaihdettiin uusiin Tšekan vartioihin. Heitä johti Jakov Jurovski.
Jekaterinburgissa keisariperhettä vartioitiin tiukasti ja kiellettiin juurikaan menemästä ulos. Perhe ei saanut olla yhteydessä ulkomaailmaan kirjeiden tai sanomalehtien kautta.[5] Vankien täytyi soittaa kelloa joka kerta, kun he halusivat poistua huoneistaan. Heille tarjottiin pieni ruoka-annos ja kiellettiin menemästä kirkkoon.
Kesä-heinäkuussa 1918 Venäjän valkoisen armeijan joukot etenivät kohti Jekaterinburgia, jossa Nikolai perheineen oli vankina. Bolševikit eivät halunneet, että keisari pääsisi vapaaksi. Uralin alueneuvosto päätti 29. kesäkuuta teloittaa keisariperheen ja sai alustavan hyväksynnän Moskovasta. Murhaa alkoi suunnitella Jurovski. Jurovsky löysi hylätyn kaivoskuilun muutaman kilometrin päässä kaupungista, jonne hän aikoi piilottaa ruumiit. 16. heinäkuuta vartijoiden määrättiin tappaa keisariperhe, koska puna-armeijan joukot olivat vetäytymässä.[5]
Murha
16. heinäkuuta 1918 Jurovski ilmoitti keisariperheelle, että keittiöpoika Leonid Sednev lähti tapaamaan setäänsä Ivania. Todellisuudessa Tšeka oli ampunut hänet. Keisarinna Aleksandra ei uskonut Jurovskia. Hänen viimeinen päiväkirjamerkintänsä kyseenalaisti pojan lähdön. Leonidia ei kuitenkaan murhattu. Kello neljä iltapäivällä keisari ja hänen tyttärensä kävivät kävelyllä puutarhassa. He kävivät nukkumaan kello 22.30 maissa.[4]
17. heinäkuuta, kun keisariperhe nukkui, Jurovski käski keisariperheen lääkärin Jevgeni Botkinin herättämään perhe. Syynä tähän oli mukamas se, että perhe sijoitettaisiin suojaan pois sota-alueelta. Valkoinen armeija oli jo niin lähellä, että aseiden ja tykkien äänet kuuluivat Jekaterinburgiin. Heitä käskettiin ottamaan vaatteita ja muuta omaisuutta nopeaa öistä lähtöä varten. Heidät vietiin talon kellariin. Siellä perheelle ja palvelijoille kerrottiin, että kuorma-auto oli tulossa hakemaan heidät. Ennen tätä heistä otettaisiin valokuva todisteeksi heidän hyvinvoinnistaan.
Aleksandra pyysi tuolia, koska hän oli sairas, ja Nikolai pyysi toista Alekseille, joka ei pystynyt liikkumaan kuin pyörätuolilla. Jurovskin apulainen Grigori Nikulin sanoi hänelle, että "perillinen halusi kuolla tuolissa". Jurovski vastasi: "Hyvä on, anna hänelle sellainen". Muutamaa minuuttia myöhemmin Tšekan teloitusryhmä tuotiin paikalle ja Jurovski luki ääneen Uralin alueneuvoston komitean hänelle antaman käskyn: "Nikolai Aleksandrovitš, koska sukulaisesi jatkavat hyökkäystään Neuvosto-Venäjää vastaan, Uralin alueneuvoston puhemiehistö on päättänyt tuomita teidät kuolemaan".[6]
Keisari kääntyi Jurovskin puoleen ja kysyi: "En ymmärrä. Lukisitteko sen käskyn uudestaan." Jurovski toisti nopeasti käskyn, minkä jälkeen keisari alkoi hokea "Mitä? Mitä?" ja Jurovski sanoi "TÄTÄ!" ja aseet kohotettiin.[6] Jurovski ampui keisarin kuoliaaksi tähtäämällä tätä rintaan. Aleksandra, Olga, Tatiana, Marija ja palvelijat kuolivat tulituksessa. Tosin tyttäret eivät kuolleet heti, koska heidän aluskorsetteihinsa oli ommeltu yhteensä yli kilo timantteja ja jalokiviä, joista luodit kimposivat[6] ja heitä puukotettiin pistimillä ja ammuttiin päähän. Tsarevitš Alekseita ammuttiin mutta aluspaidassa olleet jalokivet väistivät luoteja, joten häntä puukotettiin pistimillä ja lopulta tapettiin kahdella Jurovskin laukauksella päähän. Anastasiaa, viimeistä elossa olevaa Romanovia, lyötiin kiväärin perillä ja puukotettiin pistimellä kunnes hänkin menehtyi.[4] Laukaukset tulivat lähietäisyydeltä. Pian koko huone oli niin täynnä savua, että kukaan ei nähnyt mitään.[7]
Ruumiiden hävitys
Ruumiiden hävittäminen oli sekavaa. Ne vietiin kuorma-autolla hylätylle kaivoskuilulle. Vaatteet poltettiin nuotiolla ennen kuin ruumiit pudotettiin kuilun pohjalla olevaan vesialtaaseen. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syvä, ja ruumiit jouduttiin siirtämään toiseen kuiluun, jossa oli rikkihappoa. Sitä käytettiin tuhoamaan kasvot tunnistamisen estämiseksi. Myös toinen kuilu osoittautui liian pieneksi ja lopulta Jurovskin miehet kaivoivat syvän haudan ja ruumiit haudattiin siihen seuraavana päivänä.[4] Moskovaan ilmoitettiin vain, että keisari oli tapettu. Moskova kiisti kahdeksan vuotta tietävänsä mitään perheen olinpaikasta.
Vain kuusi päivää myöhemmin Jekaterinburg jäi valkoisten joukkojen käsiin ja upseerit menivät heti Ipatjevin taloon. Teloitushuone oli puhdistettu, mutta seinillä oli luodinjälkiä ja verijälkiä.[4] Keisariperheen jäännökset löydettiin heinäkuussa 1991.[8] Ne haudattiin virallisesti aiempien Venäjän keisarien rinnalle Pietari-Paavalin katedraaliin Pietariin vuonna 1998.
Teloituspaikka Ipatjevin talo purettiin vuonna 1977, koska neuvostojohtajat pelkäsivät, että paikasta tulee keisarivaltaa kannattavien muistopaikka. Purkutöistä vastasi kommunistipuolueen paikallisosaston puheenjohtaja Boris Jeltsin. Paikalle valmistui vuonna 2003 kirkko, joka sai nimen Kirkko veren päällä.[9] Se on Venäjän suurimpia kirkkoja. Kirkkorakennuksessa on kaksi erillistä kirkkosalia, joista alempi on vihitty keisariperheen mukaan.
Lähteet
- ↑ Did Duchess Anastasia Survive Her Family’s Execution? Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Discovery solves mystery of last Czar's family CNN. 30.4.2008. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Michael D. Coble, Odile M. Loreille, Mark J. Wadhams, Suni M. Edson, Kerry Maynard, Carna E. Meyer, Harald Niederstätter, Cordula Berger, Burkhard Berger, Anthony B. Falsetti, Peter Gill, Walther Parson, Louis N. Finelli: Mystery Solved: The Identification of the Two Missing Romanov Children Using DNA Analysis. PLoS ONE, 11.3.2009, 4. vsk, nro 3, s. e4838. PubMed:19277206 doi:10.1371/journal.pone.0004838 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Murders at Ekaterinburg History Today. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b On This Day in 1918 the Romanov Family Was Killed The Moscow Times. 17.7.2019. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Simon Sebag Montefiore: Romanovit: 1613-1918. WSOY, 13.10.2017. ISBN 978-951-0-42900-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.2.2025. (suomeksi)
- ↑ Montefiore, Simon: The Romanovs 1613–1918. Knopf, 2016. ISBN 9780307280510
- ↑ Unknown facts of the execution of the Romanov family Presidential Library. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
- ↑ What Happened to the House Where the Romanovs Were Killed? Town & Country. 25.11.2022. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
