Vasco da Gama

Tämä artikkeli käsittelee tutkimusmatkailijaa. Hakusanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Vasco da Gama
Gregório Lopes, Vasco da Gama, noin 1524.
Gregório Lopes, Vasco da Gama, noin 1524.
Henkilötiedot
Syntynyt1460-luku
Sines, Portugalin kuningaskunta
Kuollut24. joulukuuta 1524
Kochi, Portugalin Intia
Kansalaisuus Portugali
Ammatti tutkimusmatkailija
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vasco da Gama (1460-luvulla Sines, Portugalin kuningaskunta – 24. joulukuuta 1524 Kochi, Portugalin Intia) oli portugalilainen tutkimusmatkailija. Hän oli ensimmäisellä tutkimusmatkallaan vuosina 1497–1499 ensimmäinen, joka purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan. Perustettuaan kauppayhteydet Portugalin ja Intian välille da Gama teki Intiaan vielä kaksi merimatkaa. Hän kuoli toimiessaan Intiassa Portugalin vara­kuninkaana.

Nuoruus

Vasco da Gama syntyi pienessä portugalilaisessa kalastajakaupungissa Sinesissä 1460-luvulla. Hänen isänsä Estevão da Gama oli Portugalin laivaston upseeri. Vasco da Gaman äiti oli englantilaissyntyinen Izabel Sodré (alun perin Sudley). Da Gamalla oli kaksi isoveljeä, Paulo ja Ayres, sekä sisko Thereza.[1]

Da Gama oppi jo nuorena kalastamaan, purjehtimaan ja ohjaamaan venettä. Hän kävi koulunsa Évorassa 100 kilometrin päässä kotikaupungistaan. Hän opiskeli koulussa navigointia, matematiikkaa ja tähtitiedettä. Hän aloitti merimiehen työt 15-vuotiaana ja oli mukana kauppalaivamatkoilla aina Guinean rannikolla asti Länsi-Afrikassa.[2]

Ensimmäinen matka ja meritien löytäminen Intiaan

Lähtökohdat ja matkan suunnittelu

Portugalin prinssi Henrik Purjehtija oli 1400-luvun alussa laajentanut portugalilaisten Afrikan rannikon tuntemusta.[3] Kun turkkilaiset olivat vuonna 1453 katkaisseet Euroopan ja Aasian välisen silkkitien, portugalilaiset alkoivat etsiä meritietä Intiaan Afrikan eteläkärjen kautta päästäkseen tekemään kauppaa intialaisten kanssa.[4] Kun Bartolomeu Dias oli purjehtinut Afrikan eteläkärjen itäpuolelle vuonna 1488, Portugalin kuningas ryhtyi suunnittelemaan purjehdusta Intiaan. Amerikan löytyminen vuonna 1492 viivytti suunnitelmia kymmenellä vuodella.[5]

Kuningas oli aiemmin lähettänyt Vasco da Gaman vuonna 1492 Setúbaliin kaappaamaan ranskalaisia laivoja vastatoimena portugalilaisten laivojen ahdisteluihin. Hän oli luultavasti alun perin suunnitellut ottavansa Intian-retken johtoon da Gaman isän Estevãon, mutta tämän kuoltua päätyi nimittämään Vasco da Gaman retken johtajaksi. Da Gamaa oli myös suositellut kuninkaalle Bejan herttua ja tuleva kuningas Dom Manuel. Da Gama aloitti retken valmistelut ja päätti ottaa veljensä Paulon mukaansa.[6][7]

Alkumatka

Ernesto Casanova, Vasco da Gaman alus, noin 1880.

Da Gama lähti matkaan kolmella uudella karavelilla. Lippulaiva São Gabrielin kapteeniksi da Gama nimitti Gonçalo Álvaresin. São Rafaelin kapteeniksi nimitettiin Paulo da Gama ja Berrion kapteeniksi Nicolau Coelho. Laivoilla oli yhteensä 140–170 merimiestä, mukaan lukien kolme tulkkia, jotka tunsivat Afrikan rannikkoa ja osasivat myös arabiaa. Mukana oli myös sotilaita ja tykkimiehiä sekä 10 tuomittua rikollista, joita oli tarkoitus käyttää vaarallisissa tehtävissä. Näille miehille oli luvattu armahdus retkikunnan palattua Portugaliin.[8]

Purjehdus alkoi juhlallisuuksien saattelemana Lissabonista 8. heinäkuuta 1497. Viikon kuluttua laivat saavuttivat Kanariansaaret. São Rafael joutui myrskyssä muutamaksi päiväksi kadoksiin. Sen löydyttyä retkikunta jatkoi Afrikan rannikkoa pitkin etelään. Kap Verdellä täydennettiin varastoja. Sen jälkeen laivat ottivat kurssin länteen avomerelle, sillä Da Gama arveli rannikolla tuulten ja merivirtojen olevan vastaisia. Läntinen reitti osoittautuikin nopeaksi, ja 1. marraskuuta retkikunta näki jälleen maata lähellä Afrikan eteläkärkeä.[9] Afrikkalaisten kanssa solmittiin aluksi hyvät välit ja harjoitettiin vaihtokauppaa, mutta yhden merimiehen suututettua afrikkalaiset tuntemattomasta syystä laivat nostivat ankkurin ja jatkoivat matkaa. Kaksi päivää myöhemmin 22. marraskuuta laivat ohittivat Afrikan etelärannikon Hyväntoivonniemen.[10]

Afrikan itärannikolla

Vasco da Gaman ensimmäisen matkan reitti (1497–1499).

Retkikunta pysähtyi Mossel Baylla ja vaihtoi tavaroita afrikkalaisten kanssa sekä osallistui näiden ilonpitoon ja musisointiin. Afrikkalaiset eivät kuitenkaan pitäneet da Gaman pystyttämästä pylväästä ja rististä vaan hävittivät ne vihastuneina. 16. joulukuuta retkikunta ohitti Diasin retkikunnan saavuttaman kaukaisimman etapin ja oli nyt tuntemattomilla vesillä. 11. tammikuuta 1498 laivat ankkuroivat pienen joen suulle, missä kohdatuilla afrikkalaisilla oli jo kokemusta ulkomaalaisista. Retkikunnan saama vastaanotto oli ystävällinen myös seuraavassa pysähdyspaikassa Quelimanejoella. Portugalilaisten tarjoamat vaatimattomat tavarat eivät enää tehneet paikallisiin vaikutusta, sillä nämä olivat tottuneet idästä tulleiden kauppiaiden tuomiin arvokkaampiin tavaroihin. Laivat kunnostettiin ja retkikunta jatkoi matkaa 32 päivän pysähdyksen jälkeen. Osa miehistä kärsi keripukista mutta parani retkikunnan saatua tuoretta ruokaa vaihdossa.[11]

Retkikunta purjehti 450 kilometriä Afrikan rannikon ja Madagaskarin saaren välillä ja saapui Mosambikin saarelle 2. maaliskuuta. Kaupunki oli vilkas arabien kauppakeskus, ja satamassa oli paljon ulkomaisia kauppalaivoja. Da Gama päätti turvallisuussyistä tekeytyä muslimiksi. Hän sai ystävällisen vastaanoton paikalliselta sheikiltä, johon portugalilaisten vaatimattomat lahjat eivät kuitenkaan tehneet mitään vaikutusta. Arabit alkoivat pian epäillä tulijoita kristityksi ja ryhtyivät ahdistelemaan portugalilaisia kaupungin kaduilla. Portugalilaiset vastasivat arabien ja afrikkalaisten hyökkäyksiin tykkitulella. Retkikunta jatkoi matkaa pohjoiseen 27. maaliskuuta.[12]

Mombasassa 7. huhtikuuta portugalilaiset välttivät sheikin asettaman ansan ja jatkoivat pohjoiseen, Malindiin. Sen sheikki oli Mombasan vihollinen ja liittoutui da Gaman kanssa. Portugalilaiset saivat sheikiltä täydennyksiä sekä taitavan pilotin nimeltä Ahmad ibn Majid, joka lähti johdattamaan heitä meren yli Intiaan. Laivat nostivat ankkurin 24. huhtikuuta.[13]

Intiassa

Da Gaman laivat rantautuivat 26 päivän purjehduksen jälkeen 20. toukokuuta 1498 koko matkan määränpäähän Intian lounaisrannikolle Kalikutiin. Kaupunki oli Malabarrannikon tärkein ja rikkain kauppakeskus. Kalikutin hallitsija, samorin, otti portugalilaiset vastaan ystävällisesti. Muslimikauppiaat olivat kuitenkin huolissaan eurooppalaisista kilpailijoista ja onnistuivatkin kääntämään samorinin epäileväksi. Tätä edesauttoi da Gaman läpinäkyvä valehtelu siitä, että hänen kolme laivaansa olisivatkin vain osa paljon suurempaa laivastoa.[14]

Da Gama kertoi samorinille olevansa kuninkaansa asialla solmimassa liittoa, joka hyödyttäisi molempia osapuolia. Samorin pahastui portugalilaisten puuttuvista lahjoista ja aikoi vallata portugalilaisten laivat. Kun da Gama kieltäytyi luovuttamasta peräsimiä ja purjeitaan, intialaiset vangitsivat hänet seuralaisineen.[15]

Lopulta da Gama päästettiin takaisin laivaansa. Hän päätti lähteä takaisin Portugaliin välttääkseen häneltä vaaditun kaikkien kauppatavaroidensa myymisen. Kuultuaan portugalilaisten lähdöstä samorin lähetti heille kirjeen, jossa hän ehdotti Portugalin kuninkaalle tuottoisia kauppasuhteita. Samalla hän päästi vangitsemansa portugalilaisupseerin takaisin da Gaman laivalle, mistä hyvästä da Gama vapautti ottamansa kuusi panttivankia. Hänen kimppuunsa kävi vielä 70 veneen joukko, joka joutui kuitenkin vetäytymään myrskyn noustua.[16]

Da Gaman laivat viettivät ensin 12 päivää Anjedivasaarella ja saavuttivat lopulta Afrikan rannikon Malindin pitkän merimatkan jälkeen 7. tammikuuta 1499. Keripukkiin oli tällä matkalla kuollut 30 miestä, ja Afrikassa heitä kuoli lisää. Myös Paulo da Gama kuoli paluumatkalla tuberkuloosiin. Da Gama hylkäsi São Rafaelin, sillä miehiä ei enää ollut riittävästi kolmelle laivalle.[16]

Paluu

Da Gaman palattua Portugaliin elokuussa 1499 hänet palkittiin runsain mitoin onnistuneesta tehtävästä, jonka toteutumista oli saatu odottaa 80 vuotta. Da Gamalle myönnettiin ”Intian valtameren amiraalin” arvo.[7]

Toinen matka

Vuonna 1500 Portugalin kuningas lähetti uuden, Pedro Álvares Cabralin johtaman retkikunnan purjehtimaan Intiaan. Retkikunta palasi ja toi suuren määrän mausteita, mutta osa sen jäsenistä surmattiin Kalikutissa. Sen vuoksi da Gama lähetettiin vuonna 1502 uudelle matkalle rankaisemaan intialaisia portugalilaisten surmaamisesta. Nyt matkalla oli mukana 20 sotalaivaa.[3]

Da Gama hyökkäsi matkallaan Afrikan itärannikolla sijainneeseen Kilwan arabisatamakaupunkiin, koska se oli toiminut portugalilaisia vastaan. Kukistettuaan sataman hän laittoi sen pakkoverolle. Lisäksi da Gama toimi kaapparina arabikauppalaivoja vastaan ja lopulta murskasi Kalikutin 29 aluksen laivaston ja valloitti satamakaupungin. Näin hän sai samorinin pakotetuksi myöntämään arvokkaita kauppaoikeuksia ja luovuttamaan suuren määrän sotasaalista, joka nosti hänet suorastaan Portugalin kruunun lemmikiksi. Palattuaan Portugaliin hän sai Vidigueiran kreivin arvon ja hänelle luovutettiin maata Bragançan kuninkaallisen suvun tiluksista.[7]

Kolmas matka ja kuolema

Vasco da Gaman hauta Hieronymuksen luostarin kirkossa Belémissä Lissabonissa.

Da Gaman saavutettua pelätyn maineen Intian ”ongelmienratkaisijana” hänet lähetettiin jälleen tehtäviin 1524. Tarkoituksena oli, että hän korvaisi kykenemättömän Eduardo de Menezesin Portugalin vara­kuninkaana Intiassa.[3] Da Gama kuitenkin kuoli pian vastaanotettuaan tehtävänsä Kochissa 24. joulukuuta 1524.[17]

Da Gama haudattiin ensin tilapäisesti Pyhän Franciskuksen kirkkoon Kochiin. Vuonna 1539 hänen jäännöksensä palautettiin Portugaliin.[7] Hänen hautansa on Hieronymuksen luostarin kirkossa Belémissä Lissabonissa.[18]

Merkitys

Vasco da Gama oli luomassa Portugalin imperiumia ja sen menestystä. Uuden merireitin purjehtimisen lisäksi hän loi, taitavasti sotaa ja politiikkaa hyödyntäen, Portugalille tärkeän aseman Intian valtameren kaupassa.[7] Luís de Camõesin teos Os Lusíadas on kuvaus da Gaman matkoista. Se on kohonnut Portugalissa kansalliseepoksen asemaan.[19]

Lähteet

  • Koestler-Grack, Rachel A.: Vasco da Gama and the Sea Route to India. Chelsea House, 2006. ISBN 0-7910-8611-9.

Viitteet

  1. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 8–9.
  2. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 9–13.
  3. ↑ a b c Hart, Michael H.: Ihmiskunnan 100 suurinta: Historian vaikutusvaltaisimmat henkilöt tärkeysjärjestyksessä, s. 371–373. (The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History, 1978.) Suomentanut Risto Mäenpää. Uudistettu laitos (1. laitos 1979 Artefaktin kustantamana). Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0212-2.
  4. ↑ Koestler-Grack 2006, s. xii–xiii.
  5. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 16.
  6. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 18–20.
  7. ↑ a b c d e Overbye, Stine: Portugali nousi merivallaksi. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 3, s. 38–49. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  8. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 23–28.
  9. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 28–33.
  10. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 36–41.
  11. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 42–48.
  12. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 48–60.
  13. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 60–68.
  14. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 71–76.
  15. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 79–84.
  16. ↑ a b Koestler-Grack 2006, s. 85–96.
  17. ↑ Koestler-Grack 2006, s. 127–128.
  18. ↑ Natalia Klimczak: A Traveler Even After Death? The Two Tombs of Vasco da Gama 30.7.2016. Ancient Origins. Viitattu 7.11.2020.
  19. ↑ The Lusiads World Digital Library. Viitattu 7.11.2020.

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut