Viiru

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Viiru (tarkemmin mineraalipölyn väri) on mineralogiassa mineraalien määrittämiseen ja tunnistamiseen käytettävä menetelmä. Viirulla tarkoitetaan jälkeä, joka jää lasittamattomaan posliiniin naarmutettaessa koetettavaa kiveä siihen. Lasittamaton posliini on riittävän kova ja karhea materiaali jauhamaan mineraalista ohuen kerroksen hienoa pölyä, joka tarttuu posliiniin ja jättää siihen jäljen. Viiru on verrattavissa esimerkiksi lyijykynään; lyijykynän musta grafiitti jauhautuu hyvin hienoksi pölyksi paperia vasten ja jättää siihen mustan jäljen.

Viirun värin määräytyminen

Mineraalin viiru määräytyy kunkin mineraalin perusväristä, siitä, miten kunkin mineraalin väri muodostuu. Jos mineraali on itsessään läpinäkyvä tai kuultava, sen väri muodostuu yleensä mineraalissa olevista epäpuhtauksista: mm. metallioksideista (esimerkiksi kuparin, kromin tai raudan oksidit). Nämä epäpuhtaudet absorboivat läpinäkyvän mineraalin läpi kulkiessaan tietyt aallonpituudet pois, ja läpi pääsevät aallonpituudet muodostavat mineraalin näkyvän värin.

Läpinäkyvät mineraalit

Tällaiset täysin puhtaasti kiteytyneiden, itsessään täysin värittömien mineraalien viirut ovat lähes poikkeuksetta valkoisia. Tätä voi verrata esimerkiksi lasiin; olipa lasi minkä väristä tahansa, sen viiru, perusväri ja näin ollen erittäin ohut pöly on täysin väritöntä.

Läpinäkymättömät mineraalit

Sen sijaan läpinäkymättömien, valoa läpäisemättömien mineraalien viiru on yleensä värillinen. Tämä johtuu siitä että mineraali itsessään on periaatteessa täyttä, valoa läpäisemätöntä ja taittamatonta väripigmenttiä. Tällaiset mineraalit heijastavat, tai absorboivat valon tietyt aallonpituudet itseensä.

Esimerkkejä mineraalien viiruista

Esimerkkeinä mineraalien viiruista ovat muun muassa musta turmaliini (schörl), musta granaatti (melaniitti) ja mustana, keltaisena, sinisenä tai ruskeana esiintyvä anataasi. Nämä mineraalit ovat anataasia lukuun ottamatta silminnähden täysin läpinäkymättömiä, mutta perusväreiltään ne ovat kuitenkin värittömiä, ne läpäisevät juuri sen verran valoa että vain muutamien mikrometrien paksuinen viiru läpäisee valon silminnähtävästi. Toisin sanoen esimerkiksi violetin ametistin viiru on valkoinen, mutta mitä paksumpi kide on, sitä suurempi määrä pigmenttiä on sen läpi kulkevan valon matkalla. Näin kiteen läpi kulkevasta valosta ehtivät absorboitua ne aallonpituudet joiden puuttuminen määrää jäljelle jäävän valon, ja mineraalin värin.

Värillisiä, läpinäkyviä tai -kuultavia mineraaleja taas on esimerkiksi auripigmentti, joka on yleensä heikosti läpikuultava, kuitenkin valoa jonkin verran, ja varsinkin kiteinä hyvin läpäisevä mineraali. Auripigmentti esiintyy joko keltaisena, tai yleensä oranssina, mutta sen viiru on kirkkaankeltainen.

Hematiitin viiru taas on verenpunainen. Hematiitti onkin saanut nimensä tästä – kreikan kielen verta tarkoittavan sanan hemos mukaan.

Timantilla taas ei varsinaisesti ole viirua lainkaan, koska se on itsessään kovempi kuin posliini ja naarmuttaa sitä, mutta periaatteessa timantin viiru on valkoinen, koska sen ohueksi jauhettu pöly on väritöntä.

Eri mineraalien viiruja

Katso myös

• Väri
• Valo
• Aallonpituus
• Absorptio
• Heijastuminen
• Taittuminen

Lähteet

• Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9
• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10837-9
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viiru.