Wallis Simpson

Wallis
Windsorin herttuatar
Simpson oletettavasti 1934.
Syntynyt Bessie Wallis Warfield
19. kesäkuuta 1896
Blue Ridge Summit, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut 24. huhtikuuta 1986 (89 vuotta)
Pariisi, Ranska
Hautapaikka Kuninkaallinen hautausmaa, Windsor, Berkshire, Englanti
Puoliso
  • Earl Winfield Spencer Jr. (vih. 1916; ero 1927)
  • Ernest Simpson (vih. 1928; ero 1937)
  • Windsorin herttua (vih. 1937; kuolema 1972)
Suku Windsor (avioliiton kautta)
Isä Teackle Wallis Warfield
Äiti Alice Montague

Wallis, Windsorin herttuatar (oik. Bessie Wallis Simpson[1], ent. Spencer, o.s. Warfield; 19. kesäkuuta 1896 Blue Ridge Summit, Pennsylvania, Yhdysvallat24. huhtikuuta 1986 Bois de Boulogne, Ranska) oli kruunusta luopuneen Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaan Edvard VIII:n puoliso. Edvard VIII luopui kruunusta mennäkseen naimisiin kahdesti eronneen yhdysvaltalaisen Wallis Simpsonin kanssa, ja hänestä tuli Windsorin herttua.

Varhainen elämä

Bessie Wallis Warfield syntyi pennsylvanialaisessa lomahotellissa ja kasvoi Baltimoressa vanhempiensa Teackle Wallis Warfieldin ja Alice Montaguen ainoana lapsena. Hänen isänsä oli kuollut pian hänen syntymänsä jälkeen tuberkuloosiin. Wallis ja hänen äitinsä asuivat ensin isän veljen Solomonin ja sitten äidin sisaren Bessien luona, kunnes Alice sai ostettua oman talon. Alice Warfield avioitui uudelleen vuonna 1908. Wallisin opinahjo vuosina 1912–1914 oli Marylandin kallein yksityiskoulu Oldfields School, ja hän oli luokkansa priimus ja koulun ihailluimpia tyttöjä.[2]

Ensimmäinen avioliitto

Simpsonin ensimmäinen aviomies oli merivoimien lentäjä Earl Winfield Spencer[1][3]. He avioituivat puolen vuoden seurustelun jälkeen marraskuussa 1916 ja asuivat San Diegon lentotukikohdassa vuoteen 1921 asti. Earl Spencer oli ailahtelevainen alkoholisti, ja pari eli suurimman osan ajasta erillään miehen ollessa ulkomaankomennuksilla. Tällöin Wallis Spencer matkusteli yksikseen muun muassa Kiinassa. Spencerit ottivat avioeron vuonna 1927. Wallis Spencerillä on huhuttu olleen liiton aikana suhde kreivi Galeazzo Cianoon, josta myöhemmin tuli Italian diktaattorin Benito Mussolinin vävy.[4]

Toinen avioliitto

Ensimmäisen avioeronsa tullessa voimaan Wallis Spencer oli jo aloittanut suhteen tuolloin naimisissa olleen englantilais-amerikkalaisen liikemiehen Ernest Aldrich Simpsonin kanssa. Tämä otti avioeron ensimmäisestä vaimostaan ja avioitui Wallis Spencerin kanssa vuonna 1928. Pari eli etuoikeutettua seurapiirielämää Mayfairissä, kunnes Wallis Simpson menetti sijoituksensa vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen. Samaan aikaan hänen äitinsä sairastui ja kuoli köyhänä. Ernest Simpsonin laivakuljetusyhtiö ajautui myöhemmin taloudellisiin vaikeuksiin, ja pari joutui erottamaan palveluskuntaansa. 1930-luvun alussa Wallis Simpson tutustui Walesin prinssi Edvardin rakastajattareen Thelma Furnessiin. Tämä esitteli Simpsonin ja prinssin toisilleen tammikuussa 1931.[5]

Windsorin herttuatar

Prinssi Edvard oli poikamiesvuosinaan tunnettu naisseikkailuistaan, ja hänen suhteensa Wallis Simpsonin kanssa kehittyi tämän ollessa yhä naimisissa. Edvard kruunattiin Ison-Britannian kuninkaaksi tammikuussa 1936. Lokakuussa Simpsoneiden avioero tuli voimaan, ja pian tämän jälkeen Edvard luopui kruunusta, sillä Englannin kirkko ei sallinut päämiehensä avioituvan eronneen naisen kanssa.[6] Suhde oli maanlaajuinen skandaali ja herätti pahennusta konservatiivisissa piireissä sekä kuningasperheen keskuudessa. Simpson matkusti Ranskaan mediaa pakoon, ja Edvard seurasi myöhemmin perässä. He avioituivat heinäkuussa 1937. Edvard sai arvonimen Windsorin herttua, ja Wallis Simpsonista tuli Windsorin herttuatar.[6]

Windsorin herttuaparin vierailu kansallissosialistisessa Saksassa 1937 ja tapaaminen Adolf Hitlerin kanssa herättivät epäilyksiä Britannian hallituksessa.[6] Windsorin herttuattarella tiedetään olleen natsikytköksiä yhdessä miehensä kanssa.[7][8]

Herttuapari odotti turhaan kutsua takaisin Lontooseen. Kuningas Yrjö VI:n kuoltua tämän leski, kuningataräiti Elisabet syytti Yrjön kuolemasta epäsuorasti herttuatarta siinä mielessä, että ennenaikainen kuolema johtui tehtävän aiheuttamasta stressistä,[9] eikä herttuatar tämän vuoksi saanut kutsua hautajaisiin. Vasta kuningatar Maryn muistotilaisuuteen pariskunta sai yhteisen kutsun.[1]

Viimeiset vuodet

Windsorin herttua kuoli kurkkusyöpään 28. toukokuuta 1972 Pariisissa.[6] Edvard siunattiin kuninkaallisin menoin Windsorin linnan kappelissa, ja Windsorin herttuatar oli tilaisuudessa läsnä. Myös herttuattaren oma terveys oli alkanut heikentyä: hän kärsi aivoverenkiertohäiriöistä ja dementiasta ja menetti lopulta myös puhekykynsä. Herttuatar asui Pariisissa kuolemaansa saakka, suurilta osin erakkona.[10][11]

Windsorin herttuatar kuoli Pariisissa huhtikuussa 1986 ja siunattiin niin ikään Windsorin linnan kappelissa. Hänen siunaustilaisuuteensa osallistui noin sata vierasta, mukaan lukien silloinen pääministeri Margaret Thatcher puolisoineen ja Työväenpuoluetta edustanut oppositiojohtaja Neil Kinnock. Siunaustilaisuudessa ei herttuattaren toivomuksesta pidetty puhetta eikä viitattu häneen tai hänen elämäänsä millään lailla. Hänen asemansa kuninkaallisen perheen jäsenenä kävi ilmi vain siunauksessa. Arkun hautaanlaskua todisti neljä kuninkaallisen perheen jäsentä, kuningatar Elisabet II ja Edinburghin herttua Philip sekä Walesin prinssi Charles ja prinsessa Diana. Herttuattaren työntekijöitä ja ystäviä oli läsnä kahdeksan. Herttuatar haudattiin Windsorin linnan lähellä olevalle Frogmoren kuninkaalliselle hautausmaalle miehensä Edvardin viereen.[9]

Galleria

Lähteet

Viitteet

  1. a b c The Duke of Windsor Dies at 77 New York Times. 28.5.1972. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  2. King, s. 14, 15, 24
  3. Earl W. Spencer, Jr. -1950 Early Aviators. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  4. King, s. 47–52, 66
  5. King, s. 68–70, 98
  6. a b c d Edward VIII (1894 - 1972) BBC. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)
  7. Salainen tietolähde tänään tv:ssä: Paljasti brittikuninkaallisten natsitervehdykset www.iltalehti.fi. Viitattu 5.7.2021.
  8. Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit – skandaalikuninkaan salaiset yhteydet yle.fi. 6.5.2020. Viitattu 5.7.2021.
  9. a b 1986: Simple funeral rites for Duchess 29.4.1986. BBC. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)
  10. Vickers, Hugo: The Tragic, Untold Story of the Duchess of Windsor, s. 99–120.
  11. Bloch, Michael: Duchess of Windsor, s. 222.

Aiheesta muualla