Rocky

Rocky
Elokuvan juliste
Ohjaaja	John G. Avildsen
Käsikirjoittaja	Sylvester Stallone
Tuottaja	Robert Chartoff Irwin Winkler
Säveltäjä	Bill Conti
Kuvaaja	James Crabe
Leikkaaja	Richard Halsey Scott Conrad
Tuotantosuunnittelija	Bill Cassidy
Pääosat	Sylvester Stallone Talia Shire Burt Young Burgess Meredith Carl Weathers Tony Burton
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	United Artists
Levittäjä	Mokép Netflix
Ensi-ilta	3. joulukuuta 1976 12. elokuuta 1977
Kesto	119 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	1 100 000 dollaria
Tuotto	225 miljoonaa
Seuraaja	Rockyn uusintaottelu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Rocky on vuonna 1976 ensi-iltansa saanut Oscar-palkittu nyrkkeilyyn keskittyvä draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut elokuvan pääosan esittäjä Sylvester Stallone ja ohjannut John G. Avildsen.^[1] Stallonen ohella elokuvan merkittävimmissä rooleissa nähdään Talia Shire, Burt Young, Carl Weathers sekä Burgess Meredith. Elokuva kertoo Philadelphiassa asuvasta Rocky Balboasta, köyhästä ja lämminsydämisestä nyrkkeilijästä, joka ei ole vielä tehnyt läpimurtoaan. Rocky harkitsee jo nyrkkeilyuransa päättämistä, kunnes raskaansarjan maailmanmestari Apollo Creed haastaa täysin tuntemattoman Rockyn näytösotteluun.

Rocky kuvattiin 28 päivässä hieman alle miljoonan dollarin budjetilla.^[2] Elokuva palkittiin kolmella Oscar-palkinnolla, ja se tuotti maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonan dollarin lipputulot ollen vuoden 1976 tuottoisin elokuva.^[3] Rocky oli myös arvostelumenestys, ja se nosti aiemmin B-luokan elokuvia tehneen Stallonen maailmantähteyteen. Rockyn ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 21. marraskuuta 1976 New Yorkissa, ja Suomessa elokuva ensiesitettiin 12. elokuuta 1977.^[4]

Elokuva aloitti Rocky-elokuvien sarjan. Se on poikinut kaikkiaan viisi jatko-osaa: Rockyn uusintaottelu (1979), Tiikerinsilmä – Rocky III (1982), Rocky IV (1985), Rocky V (1990) ja Rocky Balboa (2006) sekä saanut kaksi spin-offia: Creed: The Legacy of Rocky (2015) ja Creed II (2018).

Tuotanto

Stallone sai inspiraationsa Rockyn käsikirjoitukseen nähtyään Muhammad Alin ja haastaja Chuck Wepnerin välisen ottelun vuonna 1975. Wepner lähti otteluun suurena altavastaajana, mutta ylitti odotukset lyömällä Alin kanveesiin yhdeksännessä erässä. Ali voitti Wepnerin tyrmäyksellä viimeisessä erässä ja säilytti mestaruutensa.

Elokuvan tuotantoyhtiö United Artists piti Stallonen käsikirjoituksesta, ja kaavaili alun perin Rockyn rooliin muun muassa Ryan O'Nealia, James Caania, Burt Reynoldsia ja Robert Redfordia. Stallone kuitenkin halusi itse näytellä pääosan, vaikka tuottajat olivat jopa valmiita maksamaan hänelle siitä, että pääosaan valittaisiin kuuluisampi näyttelijä. Stallone on myöhemmin maininnut, ettei olisi ikinä antanut itselleen anteeksi, jos olisi myynyt käsikirjoituksensa ja elokuvasta olisi tullut vastaava menestys.

Raskaan sarjan nyrkkeilyn entisen maailmanmestarin Ken Nortonin piti esittää Apollo Creediä, mutta kun hän estyi, rooliin valittiin Carl Weathers. Elokuvassa nähtiin kuitenkin yksi oikea nyrkkeilijä, cameoroolin tehnyt Joe Frazier.

Juoni

Vuonna 1975 raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestari Apollo Creed ilmoittaa suunnitelmistaan ​​pitää mestaruusottelu Philadelphiassa Yhdysvaltojen tulevan kaksisataavuotisjuhlan aikana. Hänelle kuitenkin kerrotaan viiden viikon kuluttua ottelupäivästä, että hänen suunniteltu vastustajansa Mac Lee Green ei pysty kilpailemaan loukkaantuneen käden vuoksi. Kun kaikki muut mahdolliset korvaajat on varattu tai niitä ei muuten ole saatavilla, Creed päättää piristää asioita antamalla paikalliselle nyrkkeilijälle mahdollisuuden haastaa hänet.

Creed valitsee Rocky Balboan, italialaisen vasenkätisen nyrkkeilijän, joka harjoittelee pääasiassa pienellä nyrkkeilysalilla ja työskentelee lainanperijän ominaisuudessa. Rocky tapaa promoottorin George Jergensin olettaen, että Creed etsii paikallisia sparrauskumppaneita. Aluksi vastahakoisena Rocky suostuu lopulta kamppailuun, josta maksetaan hänelle 150 000 dollaria. Rocky käy läpi useita viikkoja kestävän epätavallisen treenamisen ja keksii naudan ruhojen pieksämisen Paulien työpaikalla.

Myöhemmin Rockyn puoleen tulee Mickey Goldmill, entinen kärpässarjan ottelija, josta tuli valmentaja ja jonka kuntosalilla Rocky käy usein jatkoharjoittelun vuoksi. Rocky ei ole aluksi halukas, sillä Mickey ei ole osoittanut suurta kiinnostusta auttaa häntä aiemmin ja näkee hänessä hukkaan heitettyä lahjakkuutta. Hänen ja Mickeyn sanailun jälkeen Rocky tajuaa, että hän tarvitsee managerin ja hyväksyy Mickeyn tarjouksen.

Rocky alkaa rakentaa romanttista suhdetta Adrian Penninon kanssa, joka työskentelee osa-aikaisesti J&M Tropical Fish -eläinkaupassa. Adrianin veli ja Rockyn paras ystävä Paulie auttaa Rockya treffeille menemiseen siskonsa kanssa ja tarjoutuu työskentelemään kulmamiehenä hänen kanssaan kamppailua varten. Paulie tulee mustasukkaiseksi Rockyn menestyksestä, mutta Rocky tyynnyttää hänet suostumalla mainostamaan lihapakkausyritystä, jossa Paulie työskentelee osana tulevaa ottelua. Ottelua edeltävänä iltana uneton Rocky vierailee Philadelphia Spectrumissa ja alkaa menettää luottamusta. Hän tunnustaa Adrianille, ettei hän usko voivansa voittaa, mutta pyrkii pitämään etäisyyttä Creediä vastaan, mitä kukaan muu ottelija ei ole tehnyt, todistaakseen itsensä kaikille; jos hän voi pitää etäisyyttä, hän ei ole vain "toinen pätkä naapurustosta".

Uudenvuodenpäivänä ottelu käydään Creedin ollessa pukeutuneena George Washingtoniksi ja sitten setä Samiksi sisäänkäynnin yhteydessä. Rocky käyttää hyväkseen hänen yliluottamustaan ​​ja kaataa Creedin ensimmäisessä erässä – ensimmäistä kertaa. Nöyränä ja huolissaan Creed ottaa Rockyn vakavammin koko ottelun loppun, vaikka hänen egonsa ei koskaan katoa kokonaan. Kamppailu jatkuu täydet viisitoista erää ja molemmat ottelijat kärsivät erilaisia ​​vammoja. Rocky, jolla on iskuja päähän ja turvonneita silmiä, vaatii oikean silmäluomen leikkausta näön palauttamiseksi. Apollo, jolla on sisäinen verenvuoto ja murtunut kylkiluu, suojaa kylkeään Rockyn iskuilta. Viimeisen erän alkaessa Creediä ärsyttää Rockyn ilmeisen rajaton kyky ottaa vastaan ​​iskuja ja hänen sitkeä kieltäytyminen tyrmätyksi tulemisesta. Kun kongi soi viimeisen kerran, molemmat ottelijat syleilevät toisiaan ja lupaavat toisilleen, ettei uusintaottelua tule.

Ottelun jälkeen urheilijat ja yleisö villiintyvät. Jergens ilmoittaa kaiuttimessa, että kamppailu oli "kehän historian suurin rohkeuden ja kestävyyden esitys", ja Rocky huutaa toistuvasti Adriania, joka juoksee alas ja tulee kehään. Kun Jergens julistaa Creedin voittajaksi jaetun päätöksen perusteella, Rocky ja Adrian syleilevät ja tunnustavat rakkautensa toisilleen välittämättä ottelun tuloksesta.

Palkintoja

Rocky sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kolme: paras elokuva, paras ohjaus ja paras leikkaus. Sylvester Stallone on kolmas näyttelijä elokuvahistoriassa, joka on saanut ehdokkuudet (paras miespääosa ja paras alkuperäinen käsikirjoitus) samasta elokuvasta. Kaksi muuta ovat Charles Chaplin elokuvasta Diktaattori (1940) ja Orson Welles elokuvasta Citizen Kane (1941).

Sports Illustrated -lehti valitsi Rockyn vuonna 2003 kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi urheiluelokuvaksi Vampin ja veteraanin jälkeen^[5]. American Film Institute valitsi sen vuonna 2006 kymmenen kaikkien aikojen innoittavimman yhdysvaltalaiselokuvan joukkoon^[6].

Oscarit

• Paras elokuva: Irwin Winkler ja Robert Chartoff
• Paras ohjaus: John G. Avildsen
• Paras leikkaus: Richard Halsey ja Scott Conrad

Ehdokkuudet:

• Paras miespääosa: Sylvester Stallone
• Paras miessivuosa: Burgess Meredith
• Paras miessivuosa: Burt Young
• Paras naispääosa: Talia Shire
• Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Sylvester Stallone
• Paras äänitys: Harry W. Tetrick, William L. McCaughey, Lyle J. Burbridge ja Bud Alper
• Paras laulu: Bill Conti (sävellys) ja Carol Connors & Ayn Robbins (sanoitus) kappaleesta ”Gonna Fly Now”

Lähteet