Sergei Aleksandrovitš
| Sergei Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
Sergei Aleksandrovitš Romanov 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Tsarskoje Selo, Venäjä |
| Kuollut |
17. helmikuuta 1905 (47 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Puoliso | Elisabet Fjodorovna ( 1884) |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
| Uskonto | ortodoksisuus |
Sergei Aleksandrovitš Romanov (ven. Серге́й Алекса́ндрович Рома́нов; 11. toukokuuta (J: 29. huhtikuuta) 1857 Tsarskoje Selo – 17. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1905 Moskovan Kreml) oli venäläinen suuriruhtinas ja keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan neljäs poika ja seitsemäs lapsi. Hän oli keisari Aleksanteri III:n veli ja veljenpoikansa keisari Nikolai II:n lanko.
Sergei Aleksandrovitš osallistui Venäjän ja Turkin sotaan vuosina 1877-1878.[1] Vuonna 1881 tehdyn Palestiinan-matkan tuloksena oli hänen johtamansa Ortodoksisen Palestiina-seuran perustaminen.[2] Vuosina 1887-1891 hän toimi Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajana. Vuodesta 1891 lähtien hän oli Moskovan kenraalikuvernööri ja sen ohella vuodesta 1896 Moskovan sotilaspiirin joukkojen komentaja.[1]
Suuriruhtinas oli naimisissa keisarinnan siskon,[1] Hessenin prinsessan Jelizaveta Fjodorovnan kanssa.[2] Hänet tunnetaan äärimmäisenä taantumuksellisena, uskonnollisena fanaatikkona ja antisemiittinä. Hänellä oli huomattava vaikutus Nikolai II:n sisäpolitiikkaan. Moskovan kenraalikuvernöörinä Sergei Aleksandrovitš vainosi juutalaisia ja toimi aktiivisesti vallankumouksellisten nujertamiseksi. Sosialistivallankumouksellinen Ivan Kaljajev murhasi hänet heittämällä hänen vaunuihinsa nitroglyseriinipommin Kremlissä Tšudovin luostarin kulmalla.[1] Hänet haudattiin luostarin Pyhän metropoliitta Aleksein kirkon kryptaan ja hänelle pystytettiin vuonna 1908 murhapaikalle muistoristi, jonka Lenin henkilökohtaisesti poistatti Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1918.[3]
Tšudovin luostarin purkamisen jälkeen vuonna 1930, hänen jäännöksensä haudattiin uudelleen vuonna 1995 Novospasskin luostarin katedraaliin Moskovaan.[3]
Veikko Kerttula ohjasi vuonna 1969 suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin salamurhaa käsittelevän televisioelokuvan Oikeamieliset. Elokuva perustuu Albert Camusin samannimiseen näytelmään vuodelta 1950.[4]
Lähteet
- ↑ a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 289. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Sergi Aleksandrovitš. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ a b СЕРГЕЙ АЛЕКСАНДРОВИЧ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ Oikeamieliset Elonet. Viitattu 8.4.2022.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Aleksandrovitš Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
