Fetsi

Fetsi.

Fetsi (turk. fes) on lieriömäinen, tasakattoinen päähine. Se on tehty perinteisesti punaisesta villakankaasta, ja siinä on musta tupsu. Fetsi oli Turkin kansallispäähine 1830-luvulta 1920-luvulle asti, kunnes maataan modernisoinut johtaja Kemal Atatürk kielsi sen käytön.

Turkin kansallispäähineeksi

Osmanien sulttaani Mahmud II nosti fetsin Turkin kansallispäähineeksi 1830-luvulla

Fetsi kehitettiin marokkolaisessa Fezin kaupungissa, joka oli 1200-luvulla Pohjois-Afrikan käsityöläisyyden keskus. Osmanien valtakuntaan Turkkiin päähine kulkeutui Fezistä 1820-luvulla. Turkin sulttaani Mahmud II halusi sotajoukoilleen uuden tunnuksen, joten hän kehitti marokkolaisesta fetsistä nykymuotoisen sylinterimäisen punaisen huopalakin, jonka päälaelta roikkui silkkilangasta solmittu tupsu. Aluksi hän yritti lisätä fetsiin myös lipan, mutta maan papisto vastusti sitä, koska se esti otsan painamisen maahan rukoiltaessa.[1]

Fetsipäisiä osmanisotilaita Kreikan ja Turkin välisessä sodassa 1897.

Fetsistä tuli Turkissa heti suosittu kansallisen identiteetin tunnusmerkki. Fezin ja Tunisian huopatehtaat eivät pystyneet vastaamaan suureen kysyntään, joten Konstantinopoliin Turkkiin perustettiin turkkilaisten oma Keisarillinen fetsitehdas. Naiset kutoivat lakinaihioita kodeissaan, 3000 miestä värjäsi ja vanutti fetsejä kaupungin keskustassa, ja lakit huuhdeltiin Bosporinsalmessa ja muotoiltiin muotoonsa. Fetsin suosion kasvaessa niitä alettiin teettää myös Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa.[1]

Kieltäminen

Fetsi oli Turkissa hyvin suosittu kansallislakki sadan vuoden ajan. Kun Mustafa Kemal (Kemal Atatürk) nousi valtaan ja julisti Turkin tasavallaksi vuonna 1923, hän näki fetsin islamilaisen vanhaoppineisuuden, konservatismin ja osmanivallan symbolina, ja kielsi sen yhdessä hunnun ja perinneasujen kanssa. Kiellon syynä oli myös se, että fetsejä tuotiin Turkkiin ulkomailta, minne miljoonien päähineiden tuotot jäivät. Marraskuussa 1925 annettiin määräys, jonka mukaan fetsin käytöstä seuraa vuoden vankeusrangaistus. Fetsin korvaajaksi hallinto tarjosi kotimaista kalpak-hattua. Jotkut uskonnolliset turkkilaiset protestoivat ja rikkoivat kieltoa, minkä seurauksena satoja pidätettiin ja kuusi miestä teloitettiin. Turkkilaiset joutuivat nopeasti korvaamaan fetsit millä tahansa löytämillään päähineillä, ja katukuvassa näkyikin seuraavina kuukausina paljon sotilashattuihin, ratsastuskypäriin, lastenhattuihin ja naistenhattuihin sonnustautuneita miehiä.[1]

Nykyaikana

Vuodesta 1925 lähtien fetsi ei ole kuulunut turkkilaisten miesten vaatetukseen. Nykyisin fetsiä näkee Turkissa lähinnä turisteille myytävinä pahvisina jäljennöksinä. Monille länsimaisille ihmisille fetsi edustaa entisaikojen itämaista eksotiikkaa. Turkkilaisille se edustaa takapajuista ja taantumuksellista menneisyyttä.[1]

Yhdysvalloissa fetsiä käyttävät monet veljesjärjestöt ja miesten seurat.[1] Elokuvayleisölle päähine on tullut tutuksi muun muassa Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvasta Päivänpaisteisia pässinpäitä (1933), jossa koomikot pukeutuvat edustamansa veljesjärjestön fetsiin.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Selin, Jaakko: Kiinalaiset jalat ja muita tarinoita vartalomme koristeista, s. 48–55. Otava, 1997. ISBN 951-1-14737-4.
  2. ↑ Sons of the Desert (1933) MovieMeter. Viitattu 14.3.2023.

Aiheesta muualla

Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.