Maunu Sokea
| Maunu Sokea | |
|---|---|
 Maunu Sokean kuolema | |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi |
1130 – 1135 vastahallitsijana Harald Gille |
| Edeltäjä | Sigurd I Jerusaleminkävijä |
| Seuraaja | Harald Gille |
| Valtakausi |
1137 – 12. marraskuuta 1139 vastahallitsijoina Sigurd II Munn ja Inge Koukkuselkä |
| Edeltäjä |
Sigurd II Munn Inge Koukkuselkä |
| Seuraaja |
Sigurd II Munn Inge Koukkuselkä |
| Syntynyt |
1115 Norja |
| Kuollut |
12. marraskuuta 1139 Hvaler |
| Puoliso | Kristin Knutsdotter |
| Suku | Hardrada |
| Isä | Sigurd I Jerusaleminkävijä |
| Äiti | Borghild Olavsdotter |
Maunu Sokea (norjaksi Magnus IV tai Magnus Sigurdsson den blinde, 1115–1139) oli Norjan kuningas vuosina 1130–1135. Maunu oli kuningas Sigurd Jerusaleminkävijän ja Borghild Olavsdotterin poika. Isänsä kuoltua Maunusta tuli kuningas yhdessä setänsä Harald Gillen kanssa. Neljän vuoden näennäisen rauhallisen rinnakkainelon jälkeen Maunu aloitti sodan Haraldia vastaan.
Maunu voitti Haraldin Färlevissä elokuussa 1134, ja Harald pakeni Tanskaan. Tämän jälkeen Maunu hajotti armeijansa, vaikka hänen neuvonantajansa olivat varoittaneet häntä tekemästä niin. Harald palasikin Tanskasta uusi sotajoukko mukanaan ja saapui Bergeniin, jonne Maunu oli vetäytynyt talveksi. Haraldin armeija valloitti kaupungin helposti 7. tammikuuta 1135. Maunu vangittiin, ja hänet sekä kastroitiin että sokaistiin, mistä hän sai liikanimensä.
Tämän jälkeen Maunu eli jonkin aikaa munkkina. Vallantavoittelija Sigurd Slembe (Sigurd Slembedjakn) surmasi Harald Gillen vuonna 1136 ja haki Maunun luostarista. Miehet liittoutuivat ja yrittivät heikolla menestyksellä palauttaa Maunun kuninkaaksi. Heidät lyötiin lopullisesti vuonna 1139. Maunu kuoli taistelussa, ja Sigurd Slembe vangittiin ja surmattiin myöhemmin.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maunu Sokea Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Sigurd I Jerusaleminkävijä |
Norjan kuningas 1130–1135 |
Seuraaja: Harald Gille |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
