Sigurd II Munn

Sigurd II Munn
Wilhelm Wetlesen: Sigurd miehineen.
Norjan kuningas
Valtakausi	1136–1155 kanssahallitsijana Inge Koukkuselkä 1137–1139 vastahallitsijana Maunu Sokea 1142–1155 kanssahallitsijana Östen II Haraldsson
Edeltäjä	Harald Gille
Seuraaja	Inge Koukkuselkä Östen II Haraldsson
Syntynyt	1133 Norja
Kuollut	10. kesäkuuta 1155 Bergen
Lapset	Haakon Harteikas Sigurd Markusfostre Harald Sverre Sigurdinpoika Eirik Cecilia
Suku	Gille
Isä	Harald Gille
Äiti	Tora Guttormsdottir

Sigurd II Munn (Sigurd Haraldsson, 1133–1155) oli Norjan kuningas 1136–1155. Sigurd oli Harald Gillen ja Tora Guttormsdottirin poika.^[1]

Sigurd tuli kuninkaaksi vuonna 1136 isänsä Haraldin murhan jälkeen, ollessaan vasta kolmivuotias. Samaan aikaan myös hänen nuorempi veljensä Inge valittiin kuninkaaksi. Vuodesta 1142 kuninkuuden jakoi myös vanhempi velipuoli Östen.^[1] Lapsikuninkaiden ollessa alaikäisiä sijaishallitsijoina olivat Tjostulv Åleson, Gregorius Dagsson ja Erling Skakke.^lähde?

Sigurdin hallintokauden alkua leimasivat taistelut Sigurd Slembeä ja Maunu Sokeaa vastaan. Heidät lyötiin vuonna 1139, jonka jälkeen seurasi muutaman vuoden rauhallinen aika. Vuonna 1152 maassa vieraili paavin legaatti Nicholas Breakspear (tuleva paavi Hadrianus IV), jonka aloitteesta Norjasta muodostettiin oma arkkihiippakuntansa, keskuksenaan Nidaros.^[1]

Veljesten välille alkoi kehittyä jännitteitä, ja vuonna 1155 he kokoontuivat Bergeniin sopiakseen vallanjaosta. Yksi Sigurdin henkivartijoista surmasi neuvottelujen välillä Ingen henkivartijan. Gregorius Dagsson neuvoi silloin Ingeä surmaamaan veljensä, ja 6. helmikuuta 1155 Ingen miehet tappoivat Sigurdin Bergenissä.^lähde?

Lapset

Sigurd vaikutti historiaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lastensa kautta. Näitä olivat ainakin . Haakon Harteikas ja Sigurd Markusfostre. Myös Sverre Sigurdinpoika sanoi olevansa Sigurdin poika, mutta sekä aikalaiset että myöhemmät tutkijat ovat epäilleet tätä. Saagat mainitsevat hänen lapsikseen myös Cecilia-tyttären ja jaarli Eirikin.^[1]

Lähteet