Oskar I

Koko nimi
	Joseph François Oscar Bernadotte

Oskar I
Ruotsin ja Norjan kuningas
Valtakausi	8. maaliskuuta 1844 –; 8. heinäkuuta 1859
Kruunajaiset	28. syyskuuta 1844
Edeltäjä	Kaarle XIV ja III Juhana
Seuraaja	Kaarle XV ja IV
Syntynyt	4. heinäkuuta 1799; Pariisi, Ranska
Kuollut	8. heinäkuuta 1859 (60 vuotta); Tukholma, Ruotsi
Hautapaikka	Riddarholmskyrkan, Tukholma
Puoliso	Joséphine
Lapset	Kaarle XV; Oskar II
Koko nimi
	Joseph François Oscar Bernadotte
Suku	Bernadotte
Isä	Jean-Baptiste Bernadotte
Äiti	Desideria Clary
Uskonto	luterilainen (vuoteen 1810 katolilainen)

Oskar I (Joseph François Oscar Bernadotte, 4. heinäkuuta 1799 – 8. heinäkuuta 1859) oli Ruotsin ja Norjan kuningas. Hän oli Napoleonin marsalkka Jean Baptiste Jules Bernadotten, sittemmin Ruotsin ja Norjan kuningas Kaarle XIV Juhanan ja hänen vaimonsa Eugenie Desirée Clary, kuningatar Desiderian ainoa poika.^[1] Kun Bernadotte valittiin Ruotsin kruununprinssiksi elokuussa 1810, Oskar ja hänen äitinsä muuttivat Pariisista Tukholmaan.

Kaarle XIII myönsi Oskarille Södermanlandin herttuan arvonimen. Hän oppi nopeasti ruotsin kielen ja sai erinomaisen koulutuksen. Vuonna 1839 hän kirjoitti sarjan artikkeleita kansankoulutuksesta ja nimettömänä teoksen Om Straff och straffanstalter, vaatien vankilauudistuksia.

19. kesäkuuta 1823 hän nai prinsessa Joséphinen, Eugène de Beauharnaisin, Leuchtenbergin herttuan tyttären ja keisarinna Joséphinen pojantyttären.

Vuonna 1824 ja 1833 kruununprinssi oli hetken Norjan pääministeri. Vuonna 1838 kuningas alkoi epäillä perillisensä ja liberaalipuolueen juonivan ministerien vaihtoa, tai jopa vallankaappausta. Oskar vastustikin isänsä itsevaltaista käytöstä, mutta vältti välirikon. Hänen vapaamielisyytensä oli kuitenkin varovaista, kuten saatiin nähdä hänen noustuaan valtaan 8. maaliskuuta 1844. Oskar I kieltäytyi uudistamasta vuoden 1809 vanhentunutta perustuslakia, mutta salli kuitenkin lehdistönvapauden. Hän asetti Ruotsin ja Norjan kuningaskunnat virallisesti tasavertaiseen asemaan ottamalla käyttöön uudet liput ja vaakunan.

Suurin osa Oskar I:n ajan uudistustyöstä keskittyi Ruotsin taloudellisen aseman parantamiseen, ja valtiopäivät julistikin 1857 hänen parantaneen materiaalista hyvinvointia enemmän kuin yksikään edeltäjänsä. Ulkopolitiikassa Oskar I oli kansallisaatteen kannattaja. Vuonna 1848 hän tuki Tanskaa ensimmäisessä Schleswigin sodassa Preussia vastaan ja asetti ruotsalaisia ja norjalaisia joukkoja Pohjois-Schleswigiin ja Fynille 1849–1850. Hän oli myös välittämässä Malmön rauhaa 26. elokuuta 1848 ja takasi Tanskan yhtenäisyyttä Lontoon sopimuksessa 8. toukokuuta 1852.

Vuonna 1850 Oskar suunnitteli kolmen Skandinavian kuningaskunnan unionia, mutta suunnitelma hylättiin. Hän onnistui kuitenkin lopettamaan isänsä Venäjään kohdistaman nöyristelypolitiikan. Pelko Venäjän aluevaatimuksista Norjassa sai hänet jäämään neutraaliksi Krimin sodan aikana, mikä päätti Ison-Britannian ja Ranskan kanssa solmitun liiton.

Oskar I sai neljä poikaa ja tyttären, joista Kaarle XV (1826–1872) ja Oskar II (1829–1907) seurasivat häntä valtaistuimella. Lisäksi hän sai kaksi tytärtä rakastajattarensa, näyttelijä Emilie Högquistin kanssa.